Muut karvakuonot:
Huumorilla höystetty nuori lappalainen, joka alunperin on tullut miehelle lenkkikaveriksi. Omaa erikoisen ajatusmaailman ja menee sieltä mistä aita on.... sieltä missä aita on kaikkein korkeimmillaan. Tykkää lätkiä tassuilla kavereitaan ja nukkua sohvan selkänojalla. Lempparileluihin kuuluu kaikki se mistä Seelakin tykkää. Lenkki- ja leikkikaveri vailla vastaavaa. Se jaksaa touhuta päivät pitkät omiaan ja on toisinaan omapäinen tinttailija.
Mortin kanssa ei olla harrastettu koskaan kummemmin mitään, vaan toimii lähinnä pihavahtina ja lenkkiseurana. Muutaman kerran se on ollut agilitytreeneissä mukana ja osoittanut olevansa ihan pätevä koira. Perushallinta ei ole vahvuus tämän riekkujan kanssa, mutta hieman tekisi mieli lähteä kokeilemaan onneaan jonkin lajin parissa. Aika näyttää.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Elämässä vaikuttaneet:
Itsepäinen ja vahvahermoinen hulivili-mummokoira, joka muistutti ruoka-ajoistaan äänekkäästi ruokakuppeja hakkaamalla. Omien teidensä kulkija, jolle luonnollisesti ruoka oli kaikki kaikessa - hinnalla millä hyvänsä. Haukkunut se ei koskaan. Teatraalinen ja kova jekuttelemaan. Häntä heilui kestoparistoilla päivästä toiseen kaikkialla. Sosiaalisissa tilanteissa melko kiusaantunut ja nautti mieluummin yksinolosta pehmeillä alustoilla.
Sani oli ensimmäinen oma koirani (yhteisomistuksessa äitini kanssa), joka kotiutui meille nelikuisena Forssasta, kasvattajan pohtiessa kumman potentiaalisista sisaruksista jättäisi itselleen. Olin tällöin itse 11-vuotias ja elänyt elämäni leonbergien parissa - oli siis jännittävää saada ensimmäinen oma "pikkukoira". Rotuvalintana cavalier oli pitkälle äitini käsissä. Terveessä cavalierissa näen paljon tarttuvaa elämäniloa ja se on ehdottoman kaunis rotu ulkomuodoltaan.
Sanin kanssa ei koskaan harrastettu mitään kotitokoilua pidemmälle. Alunperin ideana oli kierrellä jonkun verran näyttelyissä, mutta terveys ei valitettavasti antanut meidän kohdalla periksi. Sani vietti eläkepäiviään äidin luona, jossa on kunnostautui erityisesti venekaverina.
"Mortti"
Suomenlapinkoira (sekarotuinen) | Uros, kastroitu | s. 29.5.2015
Huumorilla höystetty nuori lappalainen, joka alunperin on tullut miehelle lenkkikaveriksi. Omaa erikoisen ajatusmaailman ja menee sieltä mistä aita on.... sieltä missä aita on kaikkein korkeimmillaan. Tykkää lätkiä tassuilla kavereitaan ja nukkua sohvan selkänojalla. Lempparileluihin kuuluu kaikki se mistä Seelakin tykkää. Lenkki- ja leikkikaveri vailla vastaavaa. Se jaksaa touhuta päivät pitkät omiaan ja on toisinaan omapäinen tinttailija.
Mortin kanssa ei olla harrastettu koskaan kummemmin mitään, vaan toimii lähinnä pihavahtina ja lenkkiseurana. Muutaman kerran se on ollut agilitytreeneissä mukana ja osoittanut olevansa ihan pätevä koira. Perushallinta ei ole vahvuus tämän riekkujan kanssa, mutta hieman tekisi mieli lähteä kokeilemaan onneaan jonkin lajin parissa. Aika näyttää.
-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Elämässä vaikuttaneet:
Babbler's Sunny Lace "Sani"
Isä: FIN MVA Countford Lucky Devil &
Emä: FIN MVA EE MVA Babbler's Diamond Girl
Cavalier kingcharlesinspanieli | Narttu | 05.08.2004-06.06.2017 (12v 10kk)
Itsepäinen ja vahvahermoinen hulivili-mummokoira, joka muistutti ruoka-ajoistaan äänekkäästi ruokakuppeja hakkaamalla. Omien teidensä kulkija, jolle luonnollisesti ruoka oli kaikki kaikessa - hinnalla millä hyvänsä. Haukkunut se ei koskaan. Teatraalinen ja kova jekuttelemaan. Häntä heilui kestoparistoilla päivästä toiseen kaikkialla. Sosiaalisissa tilanteissa melko kiusaantunut ja nautti mieluummin yksinolosta pehmeillä alustoilla.
Sani oli ensimmäinen oma koirani (yhteisomistuksessa äitini kanssa), joka kotiutui meille nelikuisena Forssasta, kasvattajan pohtiessa kumman potentiaalisista sisaruksista jättäisi itselleen. Olin tällöin itse 11-vuotias ja elänyt elämäni leonbergien parissa - oli siis jännittävää saada ensimmäinen oma "pikkukoira". Rotuvalintana cavalier oli pitkälle äitini käsissä. Terveessä cavalierissa näen paljon tarttuvaa elämäniloa ja se on ehdottoman kaunis rotu ulkomuodoltaan.
Sanin kanssa ei koskaan harrastettu mitään kotitokoilua pidemmälle. Alunperin ideana oli kierrellä jonkun verran näyttelyissä, mutta terveys ei valitettavasti antanut meidän kohdalla periksi. Sani vietti eläkepäiviään äidin luona, jossa on kunnostautui erityisesti venekaverina.
Takatimin Mainio Malla "Malla"
Isä: FIN MVA Nessleo Aito Aadolf "Aatu" &
Emä: Kvarnbackens Lejons Fergie "Pipsa"
Leonberginkoira | Narttu | 12.04.1997-02.09.2005 (8v 5kk)
Kvarnbackens Lejons Fergie "Pipsa"
Isä: Kvarnbackens Lejons Aramis &
Emä: Leonberget'z Xperience In Sunshine
Leonberginkoira | Narttu | 13.01.1993-13.09.2001 (8v 8kk)